...näytti yhtä hyvältä kuin viime vuonnakin, ei merkkejä ylimääräisestä. Ld-arvo myös hyvä. Kolme viikkoa piti taas jännittää tuleeko se puhelinsoitto ennen lääkäriaikaa. Ei tullut. Jotenkin toi kuvaus tekee tuo taas sitä mörköä sinne ajatuksiin. Kuvaus on siis hyvä ja huono. Hormonihirviö jyllää edelleen mutta osa ihme oireiluista laantui oikeilla lääkkeillä eikä ole syytä enää siltä osin pelätä pahinta.

Lääkäri tosin muistutteli elämän realiteeteista,  että onhan se riski olemassa että sairaus tulee takaisin, muodossa tai toisessa kun se on kerran jo ollut.
No niin on. Ei sitä vaan halua kuulla kerrottavan. Ihan olis tehnyt mieli sanoa että kiitti muistutuksesta, en olis muuten muistanutkaan. Olis kyllä latistanut tunnelman niin en sit viitsinyt.

Maailma kulkee radallaan. Mukava olla kyydissä siinä omassa elämässä vaikka aina ei menekkään ihan tuubiin, se on kuitenkin meidän elämää, rakasta sellaista. Kyllä ne on ne pahimmat särmät ihan oikeesti hioutunut siinä lyhyessä ajassa kun elämä oli paussilla ja joutu miettimään mitä siellä omassa päässä pyörii. Ei jaksa pikkuasioista kipinää ottaa ja samaan aikaan tekee mieli läksyttää niitä joiden elämässä ei oo muuta kuin tarttuu joka asiaan ja tehdä siitä ongelma. Kyllä tää maailma tarjoilee niitä rupia polviin ihan pyytämättäkin.

Meillä jo odotellaan joulua.....