...näytti yhtä hyvältä kuin viime vuonnakin, ei merkkejä ylimääräisestä. Ld-arvo myös hyvä. Kolme viikkoa piti taas jännittää tuleeko se puhelinsoitto ennen lääkäriaikaa. Ei tullut. Jotenkin toi kuvaus tekee tuo taas sitä mörköä sinne ajatuksiin. Kuvaus on siis hyvä ja huono. Hormonihirviö jyllää edelleen mutta osa ihme oireiluista laantui oikeilla lääkkeillä eikä ole syytä enää siltä osin pelätä pahinta.
Lääkäri tosin muistutteli elämän realiteeteista, että onhan se riski olemassa että sairaus tulee takaisin, muodossa tai toisessa kun se on kerran jo ollut.
No niin on. Ei sitä vaan halua kuulla kerrottavan. Ihan olis tehnyt mieli sanoa että kiitti muistutuksesta, en olis muuten muistanutkaan. Olis kyllä latistanut tunnelman niin en sit viitsinyt.
Maailma kulkee radallaan. Mukava olla kyydissä siinä omassa elämässä vaikka aina ei menekkään ihan tuubiin, se on kuitenkin meidän elämää, rakasta sellaista. Kyllä ne on ne pahimmat särmät ihan oikeesti hioutunut siinä lyhyessä ajassa kun elämä oli paussilla ja joutu miettimään mitä siellä omassa päässä pyörii. Ei jaksa pikkuasioista kipinää ottaa ja samaan aikaan tekee mieli läksyttää niitä joiden elämässä ei oo muuta kuin tarttuu joka asiaan ja tehdä siitä ongelma. Kyllä tää maailma tarjoilee niitä rupia polviin ihan pyytämättäkin.
Meillä jo odotellaan joulua.....
keskiviikko, 26. syyskuu 2012
TT-kuvaus tältä vuodelta...
sunnuntai, 6. toukokuu 2012
Jotain ajatuksen purkua,,,
...pitkästä aikaa. Ketuttaa ja lujaa eikä kiinnosta. Helmikuun kontrolli oli taas näitä tyhjän kanssa käyntejä, kaikki ok näin päältä päin katsottuna. Nämä ah niin rakkaat hiukset on päättäneet ottaa uusinnan poislähdössä ja jäädä tyynyliinaan ja lattiakaivoon ja kaikkialle muualle paitsi päähän. Rytmihäiriöt ja muut ihme kipuilut tulee mukana edelleen. Ei ole vikaa kilpirauhasessa ei hormoneissa eikä missään muuallakaan. Verikokeiden tulokset täysin normaalit. Voisko tästä unesta jo pikkuhiljaa herätä.
keskiviikko, 12. lokakuu 2011
--- ja tulokset kuultu.
Tietokonetomografian tulos: ei lymfoomaan viittaavia havaintoja. Kiitos. Siis mörkö on pelkkä varjo ajatuksissa. Ehkä sekin varjo vaalenee kun aikaa kuluu. Muu kipuilu jää edelleen selittämättä, kuvissa ei mitään muutakaan kummallista ollut. Ehkä se alkaa sitten olla jo psyykkisellä tasolla nää kipuilut, ainahan se syöpäkin siellä ajatuksissa vilahtaa kun vähänkään joku paikka kipuilee.
En taida siis muistaa aikaa kun saattoi särkeä tai koskea johonkin kohtaan ja sen pystyi ohittamaan ihan tuosta vaan, sen kummemmin siihen syventymättä. Nyt alkaa olla korkea aika sitten aloittaa työstää alitajunnan ja ajatusten eheytystä kun muu kroppa on todistetusti kunnossa. Siinä taitaakin olla työnsarkaa kerrakseen, aika syvät juuret on syöpä kaivertanut tuonne ajatusmaailmaan.
Pari vuotta vielä kontrolleja, seuraavat kuvaukset vuoden päästä. Toivonpa etten kovin montaa ajatusta uhraa mörköön kun maailmassa on niin paljon parempaakin ajateltavaa. Ja yhtä kaikki, edelleen vaivaa miksei näille kivuille ja tuntemuksille mitään selitystä löydy. Mitä nyt.
Episodi elämässä, hitaasti taakse jäämässä.
Helmikuussa kontrolli, ei kuvausta.
torstai, 29. syyskuu 2011
Kuvat otettu...
....ja jään odottelemaan päästäänkö sinne sovittuun lääkärikäyntiin vai soiko puhelin jo sitä ennen. Tuli deja vu -ilmiö tuosta kuvauksesta, samassa käytävän tuolissa juomassa taas vettä ja pöydän toisella puolella toinen nainen toimittamassa samaa asiaa. Sama hoitaja kutsui sisään ja taas kaulakoru tippui lattialle. Hoitajan meikit oli tasan yhtä sotkuiset kuin viime vuonnakin.
Ei millään haluaisi ymmärtää että taas odotellaan jotain tuloksia. Miksi pitää odottaa tuloksia, miksei voi vaan elää niinkuin suurin osa väestöä joiden ei tarvitse odottaa yhtään mitään, elää vaan elämää eteenpäin. En halua tuloksia vaan tulosvapaan elämän. Onko se niin paljon pyydetty? On kai. Ärsyttävät tulokset ja ärsyttävä odotus ja ärsyttävä lääkäri ja ärsyttävä kaikki. Tältä tuntuu taas hetken, onneksi vaan pienen hetken. Iso kiitoshan sille lääketieteelle kaikkinensa kuuluu.
Lokakuuta odotellessa........
torstai, 15. syyskuu 2011
vuosi on mennyt........
Elokuu toi tullessaan muistutuksen kuluneesta vuodesta, aika kaukaiselta tuntuu tuo viime vuoden elokuu kuitenkin.
Toukokuun lääkärikäynti oli yhtä tyhjän kanssa, verikokeet ok, käsikopelolla imusolmukkeet ok. Oireisiin ei sen enempää takerruttu, vaikka huoleni niistä ilmaisinkin. (Verikokeet olivat silloin vuosi sitten myös ok, niin viitearvoissa ettei enempää olisi voinut toivoa.) Saattaa kuulemma jäädä kaikennäköista juttua solumyrkyistä. Ja olenko siis terve? Niinpä.
Aika tyhjä olo kaiken kaikkiaan jäi tuosta käynnistä, minut tutkittiin vaan ei kuunneltu. Ei huomioitu. Sivuutettiin. Sielunhoitoa parhaimmillaan.
Syyskuu. Kontrollikäynti edessä. Oireet tallella. Syyskuun lopulla tt-kuvaus jos munuaisissa ei häikkää ja ennen lokakuun puolta väliä sitten lääkärikäynti. Onneksi kuvauksen tuloksia ei voi sivuuttaa. Todistusaineisto. Ja sitten on pakko uskoa että ok jos niin sanotaan. Sitä ennen ei laitetan niitä laseja silmille, ei vaaleanpunaisia eikä mustia. Mörkö. Tai varjo ainakin.
