Viimeiset myrkkypussit laskettu suoniin. Olo on jotain iloisen ja sekavan välimaastosta. Paha olo tuli taas heti hoidon jälkeen niin rajuna ettei pystynyt sisällä pitämään. Ja tänään vielä ottamaan Neulasta-piikki vatsanahkaan kun on kuulemma valkosolut taas vähän heikolla hapella. Hiuksia näkyy vähän jo päässä, on kyllä sellasta untuvaa ettei oikeen tiedä voiko noita hiuksiksi mainita. Hidasta touhua, auttaisi kyllä tässä normielämään siirtymisessä jos saisi ulkonäköä takaisin, tällaisena sairaus paistaa kauas vaikka alkaa olla jo menneen talven lumia, vaikea unohtaa kun peili sen kertoo.

PET-kuvaus on tammikuussa, se joka kertoo sitten sen asian oikean laidan. Verikokeethan eivät tässä taudissa kerro yhtään mitään. Usko ja toivo on korkealla mutta kyllä se epävarmuus siellä taustalla on vaikka sitä kuinka yrittäisi pois heittää. Paska syöpä. Paska syöpä. Paska syöpä. Olen tehnyt syövän manauksia, manaan sen niin syvälle universumin perälle ettei se enää ikinä törmää yhteenkään elolliseen tai elottomaan olioon maailman tappiin asti. Tammikuun alusta töihin, pikkusen jännittää toi jaksaminen kun toi uupumus pukkaa välillä, yllättäen ja aika rajuna.

Mutta jostainhan se on aloitettava, jos tässä pikku hiljaa yrittäisi liikkua vähän enemmän ja olla ihmisten ilmoillakin. Mennyt vähän neljän seinän tuijotukseksi kun ei oo ollu oikeestaan minkään näköisiä inspiraatioita lähtee mihinkään. Johtuen osaksi siitä että en oo onneton vieläkään päässyt sinuiksi ton peruukinräyhäkkeen kanssa. Huivin kanssa on tullut sitten liikuttua mutta nyt meinaa jo pää paleltua pelkässä huivissa. Mutta hiljaa hyvä tulee, tai jotain.......