Vähän kehnosti menee, keskimmäinen viikko menossa hoitojen välissä ja on ollut kenties kaikista huonoin viikko koko hoitoaikana. Alkuviikon oli voimat totaalisen hukassa, pää oli kuin haminan kaupunki ja vatsakivut tuli, pari päivää odotettua myöhemmin joka lisäsi pettymyksen tunnetta. En olisi sitä enää tähän kaivannut. Lämmön nousua ja kaikennäköistä pientä kiusaa, pystyy näiden kanssa elämään mutta toimintakunto on puolet normaalista jos ei vähän allekin.

Seuraavaan hoitoon reilu viikko, olen kaivanut itselleni kuopan kun tiedän että on lääkäriaika jossa kerrotaan mahdollisesta hoidon lyhentämisestä. Tiedän helvetin hyvin ettei ole millään muotoa järkevää rakentaa niitä pilvilinnoja kun on moneen kertaan muistutettu että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Hyvistä uutisista nautitaan sitten kun ne on kerrottu eikä itse yritetä sellaisia värkätä. Ihmisluonto kun vaan on sellanen että se yrittää työntää syrjään pettymyksiä ja huonoja asioita ja ruokkia positiivisuutta ja herätellä toivoa paremmasta.

Kuinka kovaa se sitten sattuu kun korkeelta tippuu.........?????? Jää nyt sitten nähtäväksi kun en osannutkaan pitää jalkoja maassa vaikka luulin siihen pystyväni, kerron sitten vastauksen reilun viikon päästä jos uutiset ei olekaan niin hyviä tai sitten ovat suorastaan huonoja uutisia.