Etappi kerrallaan edetään. Lääkäriaika valaisi koko karmeutta sen verran että ymmärsin ettei syövälläni ole minkään näköisiä markkereita ja sitä ei siis pystytä kontrolloimaan millään muulla kuin kuvauksilla. Olen jotenkin elänyt siinä uskossa että nämä verikokeet joissa ramppaan valottaisivat myös hoitovastetta ja joista ei nyt sitten oikeastaan näekään yhtään mitään. Minua hoidetaan siis TILASTOLLISESTI. Ja tilastollisesti päätettiin nyt hoitokertojen määrä joka on kuusi kertaa, alkuperäinen arvio oli 6-8 kertaa mutta tilastollisesti sillä kahdella lisäkerralla ei ole luultavasti sen enempää merkitystä. Kevättalvella pääsen sitten rekkaan ensimmäiseen PET-kuvaukseen ja siihen asti eletään tietämättä yhtään mitään.

Tilastollisesti asiat ovat hyvin, sattuuko se tilastopoikkeama sitten minun kohdalleni jää nähtäväksi. Kaksi hoitokertaa vielä jäljellä ja jostain syystä sivuoireita ei ole juurikaan tämän hoitokerran jälkeen vielä tullut. Mieltä kyllä piristi tieto hoitojen loppumisesta, ihan kuin olisi elänyt ilman kalenteria muutaman kuukauden tietämättä yhtään missä mennään, Nyt on kalenteri saatu käteen ja yritetään elää niin kuin kaikki olisi kohta ohi ja hyvin. Tosin se vaatii jonkin verran psyykkaamista koska takaraivossa kummittelee nyt syövän uusiutuminen jos se ikinä on mihinkään lähtenytkään. Näitä ajatuksia en viitsi perheelle ääneen olla kertomassa joka kerta kun ne mieleen juolahtavat vaan pidän ne itselläni...