Minä ja Mörkö... syöpäblogi

TT-kuvaus tältä vuodelta...

2012-09-26T21:06:01+03:00

...näytti yhtä hyvältä kuin viime vuonnakin, ei merkkejä ylimääräisestä. Ld-arvo myös hyvä. Kolme viikkoa piti taas jännittää tuleeko se puhelinsoitto ennen lääkäriaikaa. Ei tullut. Jotenkin toi kuvaus tekee tuo taas sitä mörköä sinne ajatuksiin. Kuvaus on siis hyvä ja huono. Hormonihirviö jyllää edelleen mutta osa ihme oireiluista laantui oikeilla lääkkeillä eikä ole syytä enää siltä osin pelätä pahinta.

Lääkäri tosin muistutteli elämän realiteeteista, että onhan se riski olemassa että sairaus tulee takaisin, muodossa tai toisessa kun se on kerran jo ollut.
No niin on. Ei sitä vaan halua kuulla kerrottavan. Ihan olis tehnyt mieli sanoa että kiitti muistutuksesta, en olis muuten muistanutkaan. Olis kyllä latistanut tunnelman niin en sit viitsinyt.

Maailma kulkee radallaan. Mukava olla kyydissä siinä omassa elämässä vaikka aina ei menekkään ihan tuubiin, se on kuitenkin meidän elämää, rakasta sellaista. Kyllä ne on ne pahimmat särmät ihan oikeesti hioutunut siinä lyhyessä ajassa kun elämä oli paussilla ja joutu miettimään mitä siellä omassa päässä pyörii. Ei jaksa pikkuasioista kipinää ottaa ja samaan aikaan tekee mieli läksyttää niitä joiden elämässä ei oo muuta kuin tarttuu joka asiaan ja tehdä siitä ongelma. Kyllä tää maailma tarjoilee niitä rupia polviin ihan pyytämättäkin.

Meillä jo odotellaan joulua.....

Jotain ajatuksen purkua,,,

2012-05-06T21:28:01+03:00

...pitkästä aikaa. Ketuttaa ja lujaa eikä kiinnosta. Helmikuun kontrolli oli taas näitä tyhjän kanssa käyntejä, kaikki ok näin päältä päin katsottuna. Nämä ah niin rakkaat hiukset on päättäneet ottaa uusinnan poislähdössä ja jäädä tyynyliinaan ja lattiakaivoon ja kaikkialle muualle paitsi päähän. Rytmihäiriöt ja muut ihme kipuilut tulee mukana edelleen. Ei ole vikaa kilpirauhasessa ei hormoneissa eikä missään muuallakaan. Verikokeiden tulokset täysin normaalit. Voisko tästä unesta jo pikkuhiljaa herätä.

--- ja tulokset kuultu.

2011-10-12T18:01:01+03:00

Tietokonetomografian tulos: ei lymfoomaan viittaavia havaintoja. Kiitos. Siis mörkö on pelkkä varjo ajatuksissa. Ehkä sekin varjo vaalenee kun aikaa kuluu. Muu kipuilu jää edelleen selittämättä, kuvissa ei mitään muutakaan kummallista ollut. Ehkä se alkaa sitten olla jo psyykkisellä tasolla nää kipuilut, ainahan se syöpäkin siellä ajatuksissa vilahtaa kun vähänkään joku paikka kipuilee.

En taida siis muistaa aikaa kun saattoi särkeä tai koskea johonkin kohtaan ja sen pystyi ohittamaan ihan tuosta vaan, sen kummemmin siihen syventymättä. Nyt alkaa olla korkea aika sitten aloittaa työstää alitajunnan ja ajatusten eheytystä kun muu kroppa on todistetusti kunnossa. Siinä taitaakin olla työnsarkaa kerrakseen, aika syvät juuret on syöpä kaivertanut tuonne ajatusmaailmaan.

Pari vuotta vielä kontrolleja, seuraavat kuvaukset vuoden päästä. Toivonpa etten kovin montaa ajatusta uhraa mörköön kun maailmassa on niin paljon parempaakin ajateltavaa. Ja yhtä kaikki, edelleen vaivaa miksei näille kivuille ja tuntemuksille mitään selitystä löydy. Mitä nyt.

Episodi elämässä, hitaasti taakse jäämässä.

Helmikuussa kontrolli, ei kuvausta.

Kuvat otettu...

2011-09-29T20:31:01+03:00

....ja jään odottelemaan päästäänkö sinne sovittuun lääkärikäyntiin vai soiko puhelin jo sitä ennen. Tuli deja vu -ilmiö tuosta kuvauksesta, samassa käytävän tuolissa juomassa taas vettä ja pöydän toisella puolella toinen nainen toimittamassa samaa asiaa. Sama hoitaja kutsui sisään ja taas kaulakoru tippui lattialle. Hoitajan meikit oli tasan yhtä sotkuiset kuin viime vuonnakin.

Ei millään haluaisi ymmärtää että taas odotellaan jotain tuloksia. Miksi pitää odottaa tuloksia, miksei voi vaan elää niinkuin suurin osa väestöä joiden ei tarvitse odottaa yhtään mitään, elää vaan elämää eteenpäin. En halua tuloksia vaan tulosvapaan elämän. Onko se niin paljon pyydetty? On kai. Ärsyttävät tulokset ja ärsyttävä odotus ja ärsyttävä lääkäri ja ärsyttävä kaikki. Tältä tuntuu taas hetken, onneksi vaan pienen hetken. Iso kiitoshan sille lääketieteelle kaikkinensa kuuluu.

Lokakuuta odotellessa........

vuosi on mennyt........

2011-09-15T17:38:01+03:00

Elokuu toi tullessaan muistutuksen kuluneesta vuodesta, aika kaukaiselta tuntuu tuo viime vuoden elokuu kuitenkin.

Toukokuun lääkärikäynti oli yhtä tyhjän kanssa, verikokeet ok, käsikopelolla imusolmukkeet ok. Oireisiin ei sen enempää takerruttu, vaikka huoleni niistä ilmaisinkin. (Verikokeet olivat silloin vuosi sitten myös ok, niin viitearvoissa ettei enempää olisi voinut toivoa.) Saattaa kuulemma jäädä kaikennäköista juttua solumyrkyistä. Ja olenko siis terve? Niinpä.

Aika tyhjä olo kaiken kaikkiaan jäi tuosta käynnistä, minut tutkittiin vaan ei kuunneltu. Ei huomioitu. Sivuutettiin. Sielunhoitoa parhaimmillaan.

Syyskuu. Kontrollikäynti edessä. Oireet tallella. Syyskuun lopulla tt-kuvaus jos munuaisissa ei häikkää ja ennen lokakuun puolta väliä sitten lääkärikäynti. Onneksi kuvauksen tuloksia ei voi sivuuttaa. Todistusaineisto. Ja sitten on pakko uskoa että ok jos niin sanotaan. Sitä ennen ei laitetan niitä laseja silmille, ei vaaleanpunaisia eikä mustia. Mörkö. Tai varjo ainakin.

oi ihana toukokuu..

2011-05-16T21:19:01+03:00

Toukokuun loppupäivinä on ensimmäinen kontolli johon mennään sekalaisin tuntein. Kaikennäköisiä ihme oireita on niin paljon että ihan lamaantunut fiilis. En edes enää tietäisi mille lääkärille lähteä kun edelleen hikoiluttaa, sydän pistää ihan omiaan, kipeitä luita siellä täällä, puutumista sormissa ja kaulakaan ei ole hyväntuntuinen, en tiedä johtuuko leikkausarvesta vai muusta. Muutoksia, kylläkin hyvänlaatuisia, tiesi kirje kertoa, löytyi myös papa-kokeesta.

Käyrä alkaa olla taas aika korkealla kun ei tajua miksi elämä ei jatkukaan niin kuin ennen, ilman vaivoja, huolia ja murheita. Koko kevät on mennyt sen ajattelemiseen että yrittäisi olla ajattelematta näitä tuntemuksia. Ja lisää pukkaa koko ajan. Vuosi sitten tähän aikaan syöpä ilmoitteli olemassa olostaan, en vain silloin vielä sitä tiennyt. Uusintanäytös kauhistuttaa. Milloin sen oman elämän saa takaisin? Vai ikinä?

Ei otsikkoa

2011-01-21T19:37:01+02:00

Lääkärikäynti heitetty. Ajat melkein tunnin myöhässä. Sydän ehti ottaa tuhansia ylimääräisiä lyöntejä odotellessa. Kuvat olivat puhtaat, ei jälkeäkään syöpämassasta tai muustakaan josta pitäisi olla huolissaan. Pää on taas kerran sekaisin kuin seinäkello, helpotuksesta ja silkasta ilosta onneksi kuitenkin. Nyt on takki tyhjä, väsymys on ihan pohjaton.

En ole edes sairastunut vainoharhaan, sillä kuvista näkyi keuhkoissa merkki vanhasta tulehduksesta, eli siitä johon sain antibioottikuurin vuoden lopussa mutta jouduin sen kesken jättämään kun pisti vatsan remonttiin. Sain uuden lyhyen lääkekuurin, vaikka lääkärin mukaan se todennäköisesti paranisi itsestäänkin. Ihan sama kun vain sai selityksen niillekin tuntemuksille.

Neljän kuukauden päästä konrolli, kolmen vuoden ajan seurantaa, ja jos onni potkaisee ja tauti ei ole itsestään ilmoitellut uudestaan siihen mennessä niin sitten voi ehkä julistaa olevansa terve. Nyt tyydytään tähän, ollaan toipumassa syövästa.

Ja mielelläni siihen tyydynkin. Väsynyt mutta onnellinen.

Ei otsikkoa

2011-01-20T18:17:01+02:00

En ole tuloksia soittanut. Huominen on liian pian. Kun se huono onni on aina ollut hyvä ystävä niin eiköhän se tule vanavedessä nytkin. Pitkästä aikaa selvä tappiomieliala on ottanut vallan. Kyllästyttää ihmisten kommentit miten kaikki varmasti on hyvin ja ihan turha ajatellakaan toiseen suuntaan. Helppo teidän on perkele sanoa mitä tässä pitää ajatella tai tuntea. Omissa omituisissa aivoissani olen taas sitä mieltä että kun ei kuuseen kurkota...Ei tällasesta asiasta voi rakennella pilvilinnoja joissa elää, tää on hyvinkin todellista ja sellasena se on pidettävä että aivot kestää kasassa.

Ei otsikkoa

2011-01-17T20:11:01+02:00

Kuvauksessa käyty. Oli makaamista, sitten makaamista ja sitten kuvaus, eli makaamista. Paikallaan, älä liikuta päätä, käsiä tai mitään muutakaan, ensin 1,5 h putkeen ja sitten 24 min. kuvausta samalla kaavalla. Olkapää ja vasen käsi kirkuivat tuskasta kun käsiä piti pitää pään yläpuolella ja verenkierto kädessä tais loppua kokonaan. Harvinaisen pitkät 24 min., tuntui tunnilta...

Tulokset on kuulemma puhtaaksi kirjoitettuna keskiviikkona, siis ylihuomenna. Pieni onnen tunne että saan tulokset 2 päivää ennen lääkäriaikaa ja sitten herätys siihen että loppuviikko on sitten pilalla jos tulokset ei ole hyvät. Eli pienen mietintähetken jälkeen päätin odottaa tuloksia perjantain lääkärikäyntiin. Itse asiassa tekis kyllä mieli jättää koko käynti väliin, ei kiinnosta kuulla enää mitään, minkään sortin tuloksia tai arveluja tai tilastoja tai yhtään mitään. Jatkais vaan tästä niin kuin ennenkin. Näin sanoo sisin mutta ei kai aikuinen ihminen voi tosiasioita käydä karkuun juoksemaan, mieliteko on kyllä tosi kova.

Ei ole vieläkään yöunet menneet pilalle tän asian takia. Olisin oottanu että nyt viimeistään kun kuvaus on tehty ja tuloksia odotellaan saattais yöt mennä miettiessä mutta ei vieläkään. Hyvä.

Kylkiluiden alla tuntuu. Nyt on vielä hyvä olla kun ei tiedä mikä siellä tuntuu. Just nyt on hyvä olla.

Ei otsikkoa

2011-01-06T08:18:01+02:00

Kutsu kävi, PET-kuvaus 13.1. ja tulosten kuuleminen 21.1. Sekavin tuntein odottelen kuvausta. Töihinlähtö on tuntunut mukavalta, enkä siitä haluaisi luopua. Salaa toivoin että kuvaus olisi myöhemmin, vaikka järkevästi ajateltuna on hyvä että se on nyt kohta mutta tuo myös tullessaan sitten sen totuuden, joka voi myös olla kaikkea muuta kuin mukava. On vähän kaikenlaista pikkuoiretta, yöhikoilu on aika kovaa, yskä vaivaa edelleen ja kylkiluiden alla tuntuu jotain. Näitä oireita on vaikea sivuuttaa arjessa vaikka kuinka yrittäisi. Kaksi erilaista elämää, tammikuun lopulla sitten eletään jo jompaa kumpaa.......